Kollega.fi verkkolehti työstä ja hyvinvoinnista

Minulta kysytään usein, mitä työnohjaus on ja mitä työnohjaaja tekee. Vaikka tiedän tarkalleen, mitä teen ja miksi, lyhyen vastauksen antaminen on yllättävän vaikeaa. Itse määrittelen asian seuraavasti: työnohjaus on koulutetun työnohjaajan avulla tapahtuvaa oman työn tutkimista, jonka lähtökohtana on ohjattavan oma kokemus työstään.

Mikäli keskustelu kyselijän kanssa jatkuu, kerron työnohjauksen hyödyistä. Työnohjaus vapauttaa keskeneräisiin asioihin ja ongelmiin sitoutunutta energiaa ja auttaa työntekijää onnistumaan ja jaksamaan työssään. Se myös kehittää ohjattavien kykyä käsitellä ristiriitoja sekä taitoa kuunnella toista ihmistä.

Saatan myös kertoa menetelmistä, joista keskeisin on keskustelu. Tuen keskusteluja tarvittaessa sekä visuaalisin että toiminnallisin menetelmin, joskus myös musiikkiterapian menetelmillä. Työnohjaus voi tapahtua ryhmässä tai henkilökohtaisen ohjauksena, tyypillisesti parin, kolmen viikon välein pidettävissä istunnoissa, joiden pituus vaihtelee puolentoista tunnin molemmin puolin.

Työnohjausta voi käyttää monenlaisten solmujen avaamiseen. Seuraavat esimerkkitarinat, joissa olen ollut ohjaajana, kertovat, mihin työnohjausta voidaan käyttää.

Case 1: Viestintävastaavien kiireenkesytys

Suuren organisaation viestintävastaavat kokoontuivat porukalla tutkimaan ja kehittämään työtään, jota leimasi informaatiotulva ja jatkuvat keskeytykset. Tavoitteena oli oppia keskittymään ja hallitsemaan kiireen tuntua.

Istuntojen aluksi käytin usein apuna kuvia tai liikettä tukeakseni ryhmän jäseniä tunnustelemaan ajankohtaisia työfiiliksiä pelkoineen ja syyllisyydentunteineen. Hankalille tunteille opittiin myös nauramaan: ”Ai menetkö sinäkin paniikkiin noissa tilanteissa?!” Organisaation kimurantteja valtarakenteita jäsennettiin piirtämällä, ja ristiriitoihin etsittiin yhdessä rakentavia suhtautumistapoja. ”Sopivan paksun nahan” kasvattamista pohdittiin kimpassa.

Prosessin päätyttyä ryhmä totesi luottamuksen vahvistuneen merkittävästi ja rauhallisen kohtaamispaikan auttaneen arjen ongelmien ratkomisessa. Ryhmä myös päätti jatkaa voimaannuttavia tapaamisiaan, nyt vain budjettisyistä keskinäisin vetovastuin.

Case 2: Tolkku tallella projektiviidakossa

Projektijohdon ammattilainen haki apua yksilönohjauksesta. Henkilön työnkuvaan kuului usean eri projektin samanaikainen eteenpäin vieminen tempoilevassa globaalissa ympäristössä. Tehtävistä selviäminen edellytti rautaista ajanhallintaa ja valppautta uuvuttavan kokouskulttuurin ja päällekkäisten roolien ristitulessa. Säännöllisissä istunnoissa hän saattoi puhkua ulos turhautumisensa ja riittämättömyyden tunteensa. Työnohjaajana tein valikoituja kysymyksiä, joiden avulla henkilö onnistui kehittämään itselleen johdonmukaisen, voimia säästävän työtavan.

Yhteisiä piirteitä coachingin kanssa

Sekä työnohjauksessa että coachingissa kyse on tavoitteellisesta vuorovaikutussuhteesta, joka toteutuu prosessimaisessa työskentelyssä kasvotusten tai puhelimitse.

Erojakin löytyy. Työnohjausprosessit ovat yleensä pidempiä, luonteeltaan väljempiä ja keskittyvät yhteisiin tapaamisiin, kun taas aktiiviseen kehittymiseen tähtäävä coaching on lyhyempikestoinen ja sisältää tehtäviä ja yhteydenpitoa myös tapaamisten välillä. Työnohjaus on kuin henkireikä, joka mahdollistaa syvemmän tunnetason työskentelyn ja kasvun. Coachingissa tavoite on näkyvämmin läsnä, ja lisäksi sen asetteluun osallistuu usein esimies.

Molemmille on paikkansa. Ja toisaalta tarkan eron tekeminen ei ehkä ole tarpeenkaan, sillä työnohjaaja/coach tekee työtä omalla persoonallaan, kaikesta koulutuksesta ja kokemustaustastaan ammentaen. Keskeistä on kuunteleminen ja kuulluksi tuleminen.

Leena Rautiainen on coach, työnohjaaja ja valmentaja. Lisätietoja Rautiaisesta löydät osoitteesta https://www.valmennustaloviritys.fi/. Lue myös Rautiaisesta aiemmin julkaistu juttu Kanssakulkijaksi kasvanut.

Jos pidit jutusta, klikkaa tykkää-nappia ja jaa artikkeli eteenpäin kavereillesi.